Ei huolta murhetta kenkään muista?

Ei huolta murhetta kenkään muista?

Jouluperinteessä elää myytti joulusta päivänä, jolloin murheille, ristiriidoille tai hankalille tunteille ei ole sijaa, vaan keskeistä on ihmisten välinen hyvä tahto, sopuisa yhdessäolo ja lahjojen antaminen ja saaminen. Monen ihmisen konkreettinen ja sisäinen todellisuus jouluun liittyen on kuitenkin toisenlainen.

Odotus harmoniasta, tasapainosta ja hyvästä tahdosta voi olla vaikea vastaanottaa tai sisäistää omaksi tilanteessa, jossa oma kokemusmaailma on käytännön tai sisäisellä tasolla erilainen. Ulkoapäin tulevaksi koettujen paineiden keskellä voi olla vaikeaa tavoittaa sitä, mitä itse jouluun liittyen todella tarvitsisi tai kaipaisi.

Keskustellessani asiakkaideni kanssa joulusta esiin nousee usein muistoja ja mielikuvia aiempien joulujen hankaluudesta. Hankaluudet voivat liittyä esimerkiksi lapsuuden joulujen turvattomaan tai ahdistavaan tunnelmaan. Ne voivat myös olla syyllisyyden ja kaipauksen sävyttämiä tunnemuistoja siitä, ettei ole voinut viettää joulua kummankin vanhemman kanssa vanhempien erottua. Joskus joulun aikaan voi myös liittyä, jokin sinällään jouluun liittymätön, haavoittava tai muuten kipeä elämäntapahtuma, joka tulevina jouluina nousee tunnetasolla mieleen esimerkiksi epämääräisenä pahana olona tai taustalla tuntuvana suruna.

Aiempien vaikeiden kokemusten muodostama kielteinen tunnelataus voi tässä hetkessä näyttäytyä esimerkiksi haluna viettää joulua täysin toisin kuin omassa lähtöperheessä vietettiin tai haluna tyystin irrottautua jouluun liittyvistä perinteistä ja joulun viettämisestä kokonaan. Silloin joulun vietto on edelleen suhteessa vanhaan ja kipeään, eikä itsestä ja omista tarpeista lähtevää.

Kun terapiasuhteessa on voitu tavoittaa jouluun liittyviä kokemuksia ja tunteita, voidaan asettua tarkastelemaan ja tutkimaan, minkä tunnetarpeiden ja toiveiden nyt tässä hetkessä toivoisi jouluisin voivan täyttyä – millainen olisi omannäköinen joulu. Monet kokevat tärkeänä oivalluksen, että jotain sellaista, mitä jouluun liittyen ei aikaisemmin tunnetasolla ole saanut, voi vähitellen opetella antamaan itselleen. Esimerkiksi lapsuuden riitaisista jouluista kärsinyt voi löytää tavan kokea rauhaa ja yhteyttä toisiin ihmisiin omissa, aikuisiän jouluperinteissään ja ihmissuhteissaan.

Jouluun liittyvä hankaluus harvemmin kokonaan katoaa, mutta työstämisen myötä monet kokevat, että jouluun liittyvien ajatusten ja tunteiden fokus muuttuu. Tätä kuvataan usein kokemuksena suuntautumisesta enemmän tähän hetkeen niin, etteivät aiemmat vaikeat kokemukset enää ole polttavana ja pakottavana mielessä, vaan taustalla, osana omaa elämäntarinaa. Mieleen avautuu enemmän tilaa olla läsnä tässä hetkessä – aistia ja kokea sitä, mikä nyt voisi olla itselle ja omille läheisille hyvää ja tärkeää.

Kirjoittaja Anna Valjakka on Kompin johtava psykoterapeutti.

Muita blogipostauksia

Ystävän katse

Jokainen meistä tarvitsee kokemuksellisia tunnemuistoja rakastavasta katseesta. Rakastava katse voi olla uteliaan kiinnostunut, tyytyväinen, lempeä tai lämmin. Vaikka rakastavan katseen sisältämät tunnevivahteet vaihtelevat, yhteistä kokemukselle

LUE LISÄÄ

Vahvistusharha ja sädekehäilmiö

Yli vuosikymmen sitten kirjailija Riku Korhosen kolumni Ulkopuolisen arvostusharhan laki (Helsingin Sanomat 15.8.2007) teki minuun suuren vaikutuksen. Tekstissään Korhonen mielestäni tavoittaa jotain hyvin olennaista ihmisenä

LUE LISÄÄ

Jatkamalla selailua sivustollamme hyväksyt evästeiden käytön tietosuojakäytäntömme mukaisesti.