Paniikkihäiriöllä viitataan tilaan, jossa henkilö kärsii toistuvista paniikkikohtauksista, jotka ovat luonteeltaan lyhytkestoisia, intensiivisen pelottavia tai epämiellyttäviä kokemuksia. Emotionaalisesta äärimmäisyydestään huolimatta paniikkikohtaukset eivät ole erityisen vaarallisia, mistä kielii niistä selvinneiden suuri joukko: arviolta joitakin kymmeniä prosentteja väestöstä on joskus kokenut vähintään yhden kohtauksen.

Paniikkikohtauksissa esiintyvä, intensiivinen pelko kohdistuu usein julkisiin paikkoihin. Tällöin puhutaan paniikkihäiriöön liittyvästä agorafobiasta, julkisten paikkojen pelosta. Vaikeissa tilanteissa häiriö voi rajoittaa elämää merkittävästikin, sillä paniikin mahdollisesti laukaisevien julkisten paikkojen välttely eristää ihmisen kotiinsa eikä hän uskalla käydä kaupassa, käyttää julkisia liikennevälineitä tai nähdä ihmisiä. Paniikkihäiriö myös lisää riskiä muille ahdistuneisuushäiriöille ja masennukselle. Lisäksi siihen liittyy merkittävä itsemurhariski: noin kolmasosa paniikkihäiriöisistä on joskus yrittänyt itsemurhaa. Häiriötä voidaan kuitenkin hoitaa tehokkaasti.

Oireet 

Paniikkikohtaus iskee tyypillisesti äkillisesti ja yllättäen ja kestää muutamasta minuutista varttituntiin. Joskus tosin kohtaus voi kestää pidempäänkin. Kohtauksessa esiintyvä pelko tai epämiellyttävä tunne on emotionaalisesti hyvin intensiivinen ja kohtauksessa oleva voikin pelätä kuolevansa, menettävänsä kontrollin tai sekoavansa.

Paniikkikohtauksiin liittyy myös autonomisen hermoston aktiivisuudesta johtuvia fyysisiä oireita. Tällaisia ovat hikoilu, vapina, hengenahdistus, rintakipu ja suun kuivuminen, joiden lisäksi voi esiintyä esimerkiksi huimausta, kuumia aaltoja, ihon pistelyä ja huonovointisuutta.

Hoito 

Paniikkihäiriötä voidaan hoitaa tehokkaasti lääkehoidolla, psykoterapialla tai molemmilla. Lääkehoidolla voidaan ennen kaikkea ehkäistä uusien kohtausten syntyä, ja usein tähän tarkoitukseen käytetään masennuslääkkeitä. Myös psykoterapialla pyritään kohtausten ehkäisyyn, minkä lisäksi psykoterapia on tehokasta välttelykäyttäytymisen purkamisessa sekä paniikkihäiriön taustalla olevien psykologisten tekijöiden, kuten kytevien ihmissuhdeongelmien ja vaikeiden tunteiden, käsittelyssä. Erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia on osoittautunut tehokkaaksi paniikkihäiriön hoidossa, mutta myös psykodynaaminen ja mahdollisesti muutkin terapiasuuntaukset voivat tulla kyseeseen.