Masennuksesta kärsii elämänsä aikana arviolta jopa 15–20 %:a väestöstä, mikä tekee siitä yhden kaikkein yleisimmistä mielenterveyden ongelmista. Sen lisäksi, että masennus aiheuttaa henkilökohtaisella tasolla merkittävää elämänlaadun heikkenemistä, se on myös Euroopan merkittävin toimintakykyä laskeva terveysongelma.

Oireet

Masennuksessa tyypillisiä oireita ovat masentunut mieliala, mielenkiinnon laskeminen aiemmin nautintoa tuottaneisiin asioihin sekä väsymys tai mielihyvän puute. Lisäksi masennuksessa voi esiintyä muun muassa itsetuhoisia ajatuksia tai itsetuhoista käyttäytymistä, unihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia ja itseluottamuksen laskua. Mitä useammanlaisia oireita henkilöllä on, sitä vaikeampiasteisesta masennuksesta on kyse. Masennus voidaan diagnosoida, kun oireita on kestänyt vähintään kaksi viikkoa.

Hoito

Masennusta hoidetaan pääsääntöisesti psykoterapialla, lääkehoidolla tai näiden yhdistelmällä. Väestötasolla psykoterapia ja lääkehoito ovat lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa kutakuinkin yhtä vaikuttavia hoitomuotoja ja yleensä paras tulos saadaan näiden yhdistelmällä. Erityisesti vaikea-asteisissa masennuksissa lääkehoidon ja psykoterapian yhdistäminen on usein tarpeen. Masennusta voi hoitaa itsenäisesti liikunnalla ja sosiaalisten suhteiden ylläpidolla, sillä näillä on usein myönteinen vaikutus ja ne eivät tavanomaisesti ole ainakaan haitaksi. Nämä keinot eivät kuitenkaan korvaa masennuksen terapeuttista hoitoa tai lääkehoitoa.

Masennuksen psykoterapeuttisessa hoidossa tavoitellaan tyypillisesti masennuksen lievittämistä, kärsimyksen vähenemistä sekä toimintakyvyn lisäämistä. Lisäksi terapialla voidaan ennaltaehkäistä tulevia masennusjaksoja ja tukea asiakasta sekä ajankohtaisten että pitkäaikaisten ongelmien ratkaisussa. Terapeuttisen työskentelyn avulla voidaan keskittyä muun muassa masentuneen negatiivisen ajattelun noidankehiin, minäkäsitykseen ja vakiintuneeseen käyttäytymiseen, sillä tällaiset tekijät ovat usein masennuksen ytimessä.

 

Lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa lyhytkestoinenkin terapia on monesti riittävää, joskin sopivan terapian pituuden arviointi on tapauskohtaista. Suomessa Kela rahoittaa psykoterapiaa 1–3 vuoden ajaksi, mikä on osasyynä siihen, että myös lievempiä masennuksen muotoja hoidetaan Suomessa usein pitkillä psykoterapioilla. Pitkistä psykoterapioista onkin hyötyä erityisesti vaikeampiasteisissa masennuksissa sekä tilanteissa, joissa masennusjaksoja on taustalla useita, henkilöllä on useita mielenterveyden diagnooseja tai tilanne on muilta osin monimutkaisempi.

Masennuksen hoito on tehokkaampaa, kun se hoidetaan ajoissa. Erityisesti hoitamattomalla masennuksella on vahva taipumus uusiutua, mutta hoidolla uusien masennusjaksojen ilmaantumista voidaan usein ehkäistä.