Pakonomaiseksi kehittyessään riippuvuus uhkapeleihin on muihin riippuvuuksiin verrattavissa oleva tila, jossa pyritään pakenemaan esimerkiksi koettua avuttomuuden tai yksinäisyyden tunnetta. Peliriippuvuudessa esiintyy uhkapelijaksoja, joilla on vahingollinen yliote niistä kärsivän tai hänen läheistensä elämässä. Tavoitellun jännityksen saavuttaakseen riippuvainen joutuu tyypillisesti pelaamaan korkeammilla panoksilla kuin mihin hänellä todellisuudessa olisi varaa. Häviöiden seurauksena riippuvuutta pitää yllä pyrkimys voittaa hävityt rahat takaisin.

 

Peliriippuvuudesta kärsii 1–3 %:a koko aikuisväestöstä, ja monet heistä kärsivät samanaikaisesti myös muista mielenterveydellisistä häiriöistä, kuten persoonallisuushäiriöistä.

Miten eteenpäin? 

Riippuvuudesta on mahdollista päästä eroon. Paras itsehoitokeino on uhkapelien ja vedonlyönnin täydellinen lopettaminen, mutta elämänhallinnallisten keinojen harjoittelulla voi olla apua retkahdusten hillitsemisessä. Kuten muissakin riippuvuuksissa, myös peliriippuvuudessa eroon pääsemisen edellytyksenä on ongelman tunnistaminen sekä oma halu muutokseen. Peliriippuvuudesta kärsivän on lisäksi hyvä kertoa ongelmasta myös läheisilleen, jotta pelaamista peittelevä valehtelu ei lisää sitä ylläpitävää yksinäisyyden tunnetta. Koska peliriippuvuuteen saattaa liittyä myös muita mielenterveyden häiriöitä, osa riippuvaisista saattaa kaivata ammattilaisen tukea häiritsevästä käyttäytymisestä ylipääsemiseksi.