Unettomuus on hyvin yleistä ja tilapäisestä unettomuudesta kärsiikin vuosittain arviolta ainakin joka kolmas suomalainen. Tässä yhteydessä unettomuudella viitataan vaikeuksiin pysyä unessa ja vaikeuksiin saada unta, mutta myös unen heikkoon laatuun.

Unettomuus voi johtua useista syistä, kuten stressistä, masennuksesta tai muista mielenterveyden ongelmista, unenaikaisista hengityshäiriöistä, uni–valverytmin häiriöistä tai vuorotöistä, unenaikaisista liikehäiriöistä, unelle haitallisista elintavoista tai elimellisistä tai geneettisistä syistä. Tilapäinen, esimerkiksi stressistä johtuva unettomuus, on täysin normaalia, eikä yleensä vaadi hoitoa. Ohimeneväkin, elämäntilanteesta johtuva unettomuus toisaalta kehittyy joskus unihäiriöksi. Varsinaisesta unettomuushäiriöstä voidaan puhua, kun unettomuus on luonteeltaan arkea haittaavaa ja sitä ilmenee vähintään kolmesti viikossa ainakin kuukauden ajan.

Pitkittyessään erilaiset uneen liittyvät vaikeudet altistavat erilaisille fyysisen ja henkisen terveyden ongelmille, liikenneonnettomuuksille sekä muistin ja ongelmanratkaisukyvyn ongelmille. Unettomuus myös lisää kuolleisuuden, itsetuhoisuuden ja työkyvyttömyyden riskiä. Toisaalta tilapäinen unettomuus on täysin normaalia, eikä sellaisenaan merkittävä terveysriski. Lisäksi uneen liittyviä ongelmia voidaan hoitaa joko ammattilaisen avulla tai itsenäisesti.

Voit lukea lisää unettomuudesta ja eri uni-valverytmin häiriöistä, kuten vuorotyöunettomuudesta, niitä koskevista artikkeleista.