Unettomuushäiriöissä unettomuutta ilmenee viikossa vähintään kolmena päivänä ainakin kuukauden ajan ja unettomuus herättää huolta tai haittaa arkista toimintaa. Unettomuus voi ilmetä nukahtamisvaikeuksina, vaikeuksina pysyä unessa aamuun saakka tai heikkolaatuisena unena, vaikka tuntimäärällisesti unta saisikin tarpeeksi.

Tyypillisesti unettomuushäiriö on ei-elimellistä ja johtuu perimä- ja ympäristötekijöiden monimutkaisesta vuorovaikutuksesta. Monesti unettomuus alkaa kuormittavasta elämäntilanteesta ja voi kroonistua esimerkiksi unettomuutta koskevan huolestumisen johdosta. Tällaisessa tilanteessa ihminen voi jo sänkyyn mennessään olla huolestunut, saakohan hän unta, mikä entisestään nostattaa vireystilaa ja vaikeuttaa unen saantia. Tästä muodostuu ikään kuin noidankehä, jossa unettomuudesta seuraava stressi ja huoli lisäävät entisestään unettomuutta.

Hoito

Unettomuuden ammatillinen hoito on yksilöllistä, kuten unettomuuden syytkin. Onnistuneen unettomuuden hoidon kannalta on tärkeä selvittää, mistä unettomuus ylipäänsä johtuu tai minkälaiset asiat sitä ylläpitävät. Joskus unettomuutta voidaan hoitaa esimerkiksi tukemalla terveyttä edistäviä tai unen kannalta otollisia elämäntapoja tai puuttumalla unettomuuden taustasyihin, kuten muuhun mielenterveyden ongelmaan, stressitekijöihin tai epäsäännölliseen uni-valverytmiin. Kun puhutaan pitkäaikaisesta unettomuudesta tai unettomuushäiriöstä, kyse ei kuitenkaan tyypillisesti ole yksistään elämäntavoista tai elämäntilanteeseen liittyvästä stressistä.

Pitkittyneessä unettomuudessa erilaiset ajattelu- ja toimintamallit usein ylläpitävät unettomuutta. Tällöin uneen voi liittyä päiväsaikaan esiintyvää ahdistuneisuutta ja huolehdintaa. Lisäksi unettomuudesta kärsivä voi varata nukkumiselle paljon aikaa, jotta hän saisi tarpeeksi unta, jolloin hän voi karsia pois mieluisia ilta- tai aamuaikojen aktiviteettejaan. Tällaisissa tilanteissa kuitenkin esimerkiksi stressi unesta, nukahtamisen yrittäminen ja muun elämän mieluisten asioiden karsiminen voivat ylläpitää uneen liittyviä ongelmia. Tämä johtuu siitä, että stressi ja nukahtamisen yrittäminen vaikeuttavat unensaantia. Lisäksi, jos uneton karsii arkisia tekemisiään saadakseen paremmin unta tai muuten aktiivisesti tekee toimia, joilla hän yrittää edistää nukkumistaan, tämä ylläpitää mielikuvaa siitä, että nukkuminen on asiana ponnisteluja vaativa, hankala ja stressaava. Tällaisissa tilanteissa terapeuttinen lähestymistapa on usein tarpeen.

Tutkituin unettomuuden hoitomuoto on lyhytkestoinen interventio, joka pohjautuu kognitiiviseen käyttäytymistepiaan. Tällaisesta hoidosta käytetään myös nimitystä CBT-I (cognitive-behavioral therapy for insomnia), eli suomeksi ”kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuden hoitoon”. CBT-I:llä nukkumista muun muassa pyritään muuttamaan vaivattomammaksi ja vähemmän stressaavaksi, jolloin uni tulee ja pysyy helpommin. Lyhytkin CBT-I-hoito on tutkitusti tehokas hoitomuoto ei-elimellisessä unettomuudessa. Hoidon myönteiset vaikutukset ovat pitkäikäisiä. Myös lääkehoitoa voidaan hyödyntää erilaisten uniongelmien hoidossa, joskaan unilääkkeitä ei suositella käytettäväksi pitkäaikaisena hoitomuotona.

Komppi on kehittänyt unettomuuden hoitoon 5 käynnin täsmäintervention, ”Unisparrin”. Se pohjautuu kognitiivisen käyttäytymisterapian tutkitusti tehokkaisiin menetelmiin, eli CBT-I:hin. Voit lukea lisää ja varata ajan sparriin täältä.

Katso videolta Kompin asiantuntijan, Marianne Källströmin ajatuksia unettomuuden hoidosta kognitiivis-behavioraalisella terapialla.

Itsenäinen hoito

Unettomuutta voi hoitaa myös itsenäisesti: voitkin tutustua HUS:n hallinnoiman Mielenterveystalon unettomuuden omahoito-ohjeisiin täällä. Unettomuutta voi myös koettaa hoitaa ja ennaltaehkäistä huolehtimalla terveellisistä elämäntavoista. Tällaisia ovat esimerkiksi liikkuminen riittävästi, kofeiinin välttäminen ilta-aikaan, nukkumaan meneminen kutakuinkin samaan aikaan ja rentoutuminen ilta-aikaan, ja näistä käytetään myös nimitystä ”unihygienia”. Tosin kun puhutaan varsinaisesta unettomuushäiriöstä tai pitkään jatkuneista uniongelmista, unettomuudesta kärsivä on tyypillisesti jo koettanut parantaa unihygieniaansa, mutta univaikeudet eivät ole loppuneet. Kun unettomuutta hoidetaan CBT-I:llä, unihygieniasta huolta pitäminen on osa hoitoa, mutta ei hoidon keskiössä.