Miten parantaa mielenterveyshoidon vaikuttavuutta?

Miten parantaa mielenterveyshoidon vaikuttavuutta?

Mielenterveyden ongelmien inhimillinen ja yhteiskunnallinen taakka on huomattava. Helsingin Sanomat uutisoi 4.11.2019, että yksinomaan masennus on yleisin sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden syy Suomessa. On perusteltua kysyä, miten voimme parantaa paitsi hoidon saatavuutta myös olemassaolevien hoitojen vaikuttavuutta?

Psykoterapia on erittäin vaikuttava hoitomuoto yleisimmissä mielenterveyden ongelmissa, vaikka hoidon saatavuudessa on paljon ongelmia. Kliinisissä kokeissa, tutkimusolosuhteissa, noin 80 %:a potilaista hyötyy psykoterapiasta. Mihin tahansa terveydenhuollossa ja lääketieteessä vakiintuneeseen hoitomuotoon verrattuna tämä on erittäin korkea vaikuttavuus.

On oikeastaan ihmeellistä, miten keskustelulla ja terapeuttisella vuorovaikutuksella kerran viikossa voidaan niin tehokkaasti hoitaa vaikeuksia, jotka usein ovat syntyneet sosiaalisten riskitekijöiden, perintötekijöiden ja traumaattisten kokemusten kasautuneista vaikutuksista vuosikymmenten kuluessa.

Luonnollissa suomalaisen terveydenhuollon olosuhteissa mielenterveyshoidon vaikuttavuudesta ei ole saatavilla kattavaa tietoa. Perinteisesti mielenterveyshoidon tuottavuutta on Suomessa mitattu läpivirtauksena, eli käyntimäärinä. Hoidon tuottamaa terveyshyötyä ja potilaan kokemusta hoidon laadusta ei ole systemaattisesti mitattu. Mittaaminen ei vain ole ollut tapana – ei, vaikka se parantaisi hoidon vaikuttavuutta. HUS:n laaturekisteri on kunnianhimoinen ja tärkeä hanke hoidon laatua koskevan tiedon kokoamiseksi.

Paradoksaalinen tulos psykoterapian tutkimuksesta on, ettei voida osoittaa, että viimeisen 50 vuoden aikana psykoterapian teho kokonaisuutena olisi parantunut, vaikka yksittäisiä läpimurtoja tiettyjen ongelmien hoidossa on tehty. Psykoterapian kentällä ei ole tehty samanlaisia läpimurtoja kuin lääketieteessä, esimerkiksi syövän hoidossa, vaikka tutkimustoiminta on ollut aktiivista ja erilaisia hoitomalleja on kehitetty valtavasti.

Useimpien mielenterveyden ongelmien hoidossa ei myöskään ole osoitettu, että tietyt psykoterapian hoitomallit olisivat tehokkaampia kuin toiset. Keskeiset erot eivät ole hoitomallien välillä, vaan terapeuttien välillä. Siinä missä parhaat terapeutit saavat keskimäärin 50 %:a keskimääräistä parempia tuloksia ja heidän potilaillaan hoitojen ennenaikaisia keskeytyksiä on 50 %:a vähemmän, kaikkein heikoimmin pärjäävät terapeutit eivät keskimäärin auta ketään tai heidän potilaidensa vointi jopa heikentyy.

On mahdollista, että pyrkimys kehittää psykoterapian vaikuttavuutta erilaisia hoitomalleja kehittämällä on osin ollut väärin ajateltu suunta. Ehkä psykoterapian vaikuttavuutta tulisikin kehittää yksi potilas tai psykoterapeutti kerrallaan? Tällä hetkellä psykoterapiaa koulutetaan ja työnohjataan laajalti vailla tietoa annetun hoidon vaikuttavuudesta. Voisiko olla niin, että on hankala kehittyä paremmaksi ilman selkeää palautetta siitä, miten hyvin on onnistunut? Tilannetta voi verrata jousiampujaan, joka yrittää harjoittella silmät sidottuna – näkemättä, osuuko maaliin.

Joskus psykoterapiasta voi olla myös haittaa. Kaikella, millä on potentiaali parantaa, on myös potentiaali vahingoittaa. Tutkimusten mukaan noin 10 %:a potilaista saa negatiivisen hoitotuloksen, eli alkaa psykoterapian seurauksena voida huonommin, ja terapeuteilla on vaikeuksia ennakoiden tunnistaa tapauksia. Jopa 20–75 %:a potilaista keskeyttää psykoterapeuttisen hoidon ennenaikaisesti. Psykoterapian vaikuttavuutta olisi varaa parantaa.

Lupaavin keksintö olemassaolevien mielenterveyshoitojen vaikuttavuuden parantamiseksi on tihenä psykoterapian vaikuttavuuden arvionti, eli niin sanottu ”palautetietoinen hoito”. Tämä tarkoittaa jokaisella hoitokerralla, mutta ei useammin kuin kerran viikossa, tapahtuvaa psykoterapian vaikuttavuuden arviointia. Potilaalta pyydetään lyhyillä lomakkeilla palautetta hänen kokemastaan hyvinvoinnista ja yhteistyösuhteesta terapeutin kanssa. Menetelmää voidaan soveltaa erilaisissa terapiamuodoissa. Suurin osa tutkimuksista kymmenen viimeisen vuoden ajalta viittaa siihen, että mielenterveyshoidon vaikuttavuuden tiheä mittaaminen parantaa hoidon vaikuttavuutta yleisimpien mielenterveysongelmien hoidossa. Negatiiviset hoitotulokset ja hoidon ennenaikaiset keskeytykset voivat vähentyä. Yhdessä tutkimuksessa tiheää vaikuttavuuspalautetta hyödyntävien terapeuttien potilaat saivat 2,5 kertaa todennäköisemmin myönteisen hoitotuloksen kuin potilaat tavanomaisessa hoidossa.

On riittävästi näyttöä siitä, että vaikuttavuuspalautteen hyödyntämisen tulisi olla rakenteellinen osa hoitoa. Yhdysvaltain psykologiyhdistys APA suosittelee tällaisen palautteen hyödyntämistä psykoterapiassa. Nämä menetelmät eivät kuitenkaan vielä ole yleistyneet suomalaisessa mielenterveyshoidossa – ne ovat tällä hetkellä käytössä vain pisteittäisesti. Olisi korkea aika tuoda potilaiden ääni palveluissa kattavammin kuuluville.

Lotta Heiskanen on opiskellut Yhdysvalloissa palautetietoisen hoidon kouluttajaksi. Hän kouluttaa, työnohjaa ja tarjoaa konsultaatiota organisaatioille palautetietoisen hoidon käyttöönotossa.

Muita blogipostauksia

Voinko hakea apua?

Valmistuin psykologiksi 2000-luvun alussa Turun yliopistosta. Ihmiskunnan edetessä uudelle vuosituhannelle otin innostuneena ensimmäisiä, haparoivia askeleitani psykologisen tiedon ja ihmismielen moninaisuuden maailmassa. Ihmisten yksilöllisten tarinoiden avulla

LUE LISÄÄ

Ajankohtaista: tietoturva Kompissa

Parin viime päivän aikana on uutisoitu, että erääseen psykoterapia-alan yritykseen on kohdistunut tietomurto ja potilastietoja on vuotanut hakkerin käsiin. Hakkeroitu potilastietojärjestelmä ei kuitenkaan ole sama

LUE LISÄÄ

Kuuluuko, kuuntelen

Luin hiljattain mielenkiintoisen uutisen, jossa kerrottiin tähtivaeltaja Voyagerin edenneen matkallaan aurinkokuntamme ulkorajojen tuolle puolen. Voyagerin lähettämät viestit saavuttavat kuitenkin edelleen maapallon ja ovat tutkijoiden tulkittavissa.

LUE LISÄÄ

Jatkamalla selailua sivustollamme hyväksyt evästeiden käytön tietosuojakäytäntömme mukaisesti.