Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia on kehitetty raskaus- ja pikkulapsiajan aikaisten ongelmien psykoterapeuttiseen hoitamiseen. Psykoterapiaan voi hakeutua joko jo raskausvaiheessa tai alle 3-vuotiaan lapsen kanssa.

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian keskiössä ovat varhainen vanhemmuus sekä vauvan ja vanhemman välinen suhde. Psykoterapiaa voidaan hyödyntää erilaisissa joko vauvaan tai vanhempiin liittyvissä vuorovaikutusriskin tai -ongelmien tilanteissa. Vuorovaikutushuoli voi liittyä vaikeaan elämäntilanteeseen, vanhemman stressiin, mielenterveysongelmiin tai traumakokemuksiin. Vauvaan liittyvät haasteet voivat olla esimerkiksi vauvan itkuisuutta, syömisen pulmia, nukkumisvaikeuksia tai kontaktivaikeuksia. Vauva saattaa myös olla sairas, keskonen tai hänellä saattaa olla jokin pysyvä vamma.

Psykoterapia räätälöidään yksilöllisesti jokaisen perheen tilanteen ja tarpeen mukaisesti. Käynnit voivat olla yksilö-, pari- ja perhetapaamisia ja ne voidaan toteuttaa joko vastaanotolla tai kotikäynteinä. Käynnit totetuvat sekä keskustellen ja pohtien toisen tai molempien vanhempien kanssa että vauvaperheen arkisissa vuorovaikutustilanteissa.

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia voi toteutua omakustanteisesti, vanhemman Kelan kuntoutuspsykoterapiana (perheterapia) tai ostopalvelupsykoterapiana. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia on Valviran vuonna 2010 hyväksymä oma psykoterapiamuotonsa Suomessa.

Muita palveluita

Lasten- tai nuorisopsykiatrin arviokäynti
Psykiatrian erikoislääkärin palvelut lapsille ja nuorille. Lasten- tai nuorisopsykiatrin tutkimuksiin sisältyvät psykososiaalisen hoidon tarpeen arviointi, hoitosuositusten laatiminen sekä mahdollisen lääkehoidon suunnittelu ja seuranta.
Psykoterapia (lapset)
Tarkoitettu alle 13-vuotiaille lapsille. Psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä häiriöitä ja niihin liittyvää kärsimystä sekä tukea psyykkistä kasvua ja kehitystä.
Psykoterapia (nuoret)
Tarkoitettu 13–17 vuotiaille nuorille. Psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä häiriöitä ja niihin liittyvää kärsimystä, tukea psyykkistä kasvua ja kehitystä sekä lisätä henkilön valmiuksia itse ratkaista ongelmiaan.
Tuki- tai kriisikäynti (lapset ja nuoret)
Mikäli lapsen tai nuoren elämässä on mieltä painavia haasteita tai hän on kokenut jotain järkyttävää, voi hän tulla joko yksittäiselle tai useammalle tuki- tai kriisikäynnille.
Vanhempien ohjaus
Vanhempien ohjaus- ja tukikäynneillä voidaan käsitellä laajasti vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten vanhemman jaksamista tai kasvatuksellisia haasteita tai lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä kysymyksiä.
Perheterapia
Pariterapialla vaikutetaan sekä parisuhteen vaikeuksiin että puolisoiden yksilöinä kokemiin ongelmiin. Perheterapialla vaikutetaan perheen vuorovaikutussuhteissa oleviin ongelmiin ja yksilöllisten perheenjäsenten hyvinvointiin.
Psykologin tutkimus (lapset ja nuoret)
Psykologin tutkimuksen avulla voidaan kartoittaa lapsen tai nuoren kehityksellisiä taitoja, kuten tunne-elämää ja kognitiivisia valmiuksia.

Blogi

Sallivuuden ja myötätunnon hetkiä ei tarvitse ansaita

20. joulukuuta 2019

Sanna Grönroos

”Huh, perjantai – vihdoinkin!”, huokaa vanhempi, joka on sukkuloinut läpi työviikon ansaitakseen perjantaihetken, jolloin saisi vain olla ja rentoutua. Edes hetken, ennen seuraavia haasteita. Kuulostaako tutulta? Lapsiperhearjen ja työelämän haasteiden yhteensovittaminen voi olla vaativaa. Miten voisi löytää tiiviiseen arkeen pysähtymisen hetkiä, jolloin voisi suhtautua itseensä sallivammin ja myötätuntoisemmin? Hyväksymällä sen hetken juuri sellaisena kuin se on.

Työssäni psykoterapeuttina näen miten eri-ikäiset perheenjäsenet kamppailevat riittämättömyyden tai kelpaamattomuuden tunteiden kanssa. Olenko riittävän hyvä vanhempi, kelpaanko puolisolleni tällaisena, riitänkö työpaikalla, olenko koululaisena suorittanut vaadittavat tehtävät, entä riitänkö vanhemmilleni ja ennen kaikkea riitänkö itselleni?

Varhaislapsuuden vuorovaikutussuhteissa mieleemme rakentuu ydinuskomuksia, jotka ohjaavat meitä ajattelemaan, tuntemaan ja käyttäytymään tietyissä tilanteissa itselle tutulla ja tyypillisellä tavalla. Kognitiivisessa psykoterapiatyöskentelyssä pyritään ymmärtämään itseä eri tilanteissa aktivoituvien ”ajatus–tunne–käyttäytyminen” -kehien kautta. Kehien takaa pyritään löytämään itselle ominaiset ydinuskomukset. Yksi tällainen ydinuskomus voisi esimerkiksi olla ”en riitä tai en kelpaa muille tällaisena kuin olen”.  Vuorovaikutus vanhemman suunnalta lapselle on tällaisen ydinuskomuksen taustalla ollut usein kielteistä, kritisoivaa, ehkä jopa mitätöivää. Kannustavaa sekä itsensä riittäväksi tuntevaa myönteistä kokemusta vuorovaikutuksessa on ollut lapsen myönteisen minäkuvan kannalta liian vähän.

Meidän vanhempien tulisikin pyrkiä olemaan tietoisia omista ydinuskomuksistamme, jotka ohjaavat käyttäytymistämme.  Käyttäytymisemme on vahva malli lapsillemme.  Jos vanhempana kykenemme tarjoamaan mallia itseensä armollisesti suhtautumisesta, välittyy tällainen malli myös lapselle ja ohjaa ajatusta siihen suuntaan, että on suotavaa kokea myötätuntoa ja armollisuutta myös itseään kohtaan. Minkälaisen mallin haluamme lapsillemme antaa? Kritisoivan, vaativan ja suorituskeskeisen vanhemman mallin vai itseensä ja muihin kannustaen, sallien sekä hyväksyen suhtautuvan mallin? Jälkimmäiseen tietoinen pysähtyminen ja hengittely kriittisellä ”autopilottihetkellä” sekä tietoisen läsnäolon harjoitteet usein auttavat.

Rentoutuneemmassa tilassa voimme valita vaihtoehtoisia malleja ja tarjota lapselle sallivuutta, tilaa ja myönteistä vuorovaikutusta. Sallivuuden ja myötätunnon hetkien ei tarvitse ajoittua vain perjantaille, eikä niitä tarvitse ansaita.  Niiden ollessa arjessa mukana, jaksaa paremmin ja voi elää hetkessä. Hengittää yhdessä, samaan tahtiin.

Blogin kirjoittaja, Sanna Grönroos, on psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti ja perheterapeutti.  Sanna työskentelee Kompissa psykoterapeuttina.

Read more...