Traumat – mitä ne ovat ja kuinka niitä voidaan hoitaa?

Traumat – mitä ne ovat ja kuinka niitä voidaan hoitaa?

[Huom. Teksti voi muistuttaa ahdistavista tapahtumista, jos lukijalla itsellään on traumataustaa.]

 

Vaikka eläminen on monin tavoin turvallisempaa kuin koskaan aiemmin, kohtaavat useat Suomessakin normaalin arjen pysäyttäviä tapahtumia. On esimerkiksi arvioitu, että vuosittain liikenneonnettomuuksissa kuolee tai loukkaantuu noin 7 000 ihmistä ja työtapaturman johdosta sairaslomalle päätyy noin 50 000. Lisäksi Suomessa tapahtuu vuosittain noin 40 000 rikosta, jotka kohdistuvat fyysiseen koskemattomuuteen. Voidaankin arvioida, että noin 100 000 ihmistä kokee Suomessa vuosittain jonkinlaisen selkeän järkyttävän tapahtuman.


Suur
ten lukujen taustalla on mahdollisesti vielä suurempi inhimillinen kärsimys, joka jää usein huomaamatta. Edellä mainittuja tapahtumia voidaan nimittäin kuvata potentiaalisesti traumatisoiviksi. Esimerkiksi läheisen yllättävä kuolema tai väkivaltarikoksen uhriksi joutuminen ovat yleisesti järkyttäviä tilanteita. Osa tällaisiin tilanteisiin joutuneista reagoi tapahtuman mentyä ohi esimerkiksi ahdistuksella, keskittymisvaikeuksilla ja tapahtuman kieltämisellä. Toiset taas ovat emotionaalisella turtuneita ja käyttävät tavanomaista enemmän alkoholia. Joillekin tapahtuma voi jättää pitkäaikaisiakin seurauksia, kuten uniongelmia, toistuvia takaumia ja välttelykäyttäytymistä. Ihmisten reagointitavat traumaattisiin tapahtumiin ovat pitkälti yksilöllisiä.


Myös se
, minkälainen tapahtuma ylipäänsä traumatisoiva, on paljolti yksilökohtaista. Toiselta esimerkiksi ryöstön uhriksi tai liikenneonnettomuuteen joutuminen voi unohtua suhteellisen nopeastikin, toiselle vastaavasta tapahtumasta voi kehittyä traumaperäinen stressihäiriö. Se, kuka kokee traumaattisen tapahtuman järkyttävämpänä, riippuu useista tekijöistä, eikä kaikkia tekijöitä tunneta.


Toistaiseksi kuitenkin tiedetään, että esimerkiksi traumaa seuraava sosiaalinen tuki on tärkeä traumaperäisen stressihäiriön oireita ehkäisevä tekijä. Vastaavasti esimerkiksi
aiemmat mielenterveyden ongelmat, jotkin persoonallisuustekijät ja naissukupuoli lisäävät traumaperäisen stressihäiriön kehittymisen riskiä. Tyypillisesti on myös niinettä mitä kuormittavampi, toistuvampi tai pitkittyneempi stressaava tilanne on, sitä todennäköisemmin se jättää jälkensä. Havainnollistuksena tästä toimii muun muassa se, että suuri osa toistuvia sotakokemuksia kohdanneista täyttääkin traumaperäisen stressihäiriön kriteerit.

Psykiatriset luokitukset 

Psykiatriassa traumaperäisiksi tiloiksi tavataan luokitella akuutti stressireaktio, traumaperäinen stressihäiriö (englanninkielisessä kirjallisuudessa lyhenteellä PTSD) sekä sopeutumishäiriöt. Kaikille näille on keskeistä, että juurikin jonkinlainen äkillinen tai pitkäaikainen, stressaava tekijä on oirehdintaa aiheuttava tekijä.


Akuutista stressireaktiosta voidaan puhua silloin, kun traumaattiseen tapahtumaan liittyy voimakasta ahdistuneisuutta sekä esimerkiksi sosiaalisista tilanteista vetäytymistä, epätoivoa ja suuttumusta. Akuutti stressireaktio on luonteeltaan lyhytaikainen, ja oireet vaimenevat kahdessa vuorokaudessa.


Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) puolestaan kehittyy korkeintaan 6 kuukauden sisällä poikkeuksellisen uhkaavasta tai katastrofaalisesta traumaattisesta tapahtumasta, ja häiriö voi olla pitkäaikainen. Siihen sisältyy tyypillisesti häiritseviä muistoja tai takaumia traumaattisesta tapahtumasta tai sitten painajaisia tai ahdistuneisuutta oloissa, jotka muistuttavat traumaattisesta tapahtumasta. Lisäksi tilaan liittyy tapahtumasta muistuttavien tilanteiden välttelyä sekä vaikeuksia muistaa traumaattisen tapahtumaan liittyviä asioita tai ylivireysoireita.


Sopeutumishäiriöihin taas liittyy stressaavasta tapahtumasta johtuvia mieliala- tai ahdistuneisuusoireita, jotka yleensä haittaavat sosiaalisia suhteita ja myös arkista toimintakykyä. Se voi ilmetä esimerkiksi masentuneisuutena, ahdistuneisuutena tai molempina. Siinä missä traumaperäisessä stressihäiriössä laukaiseva tapahtuma on luonteeltaan epätavallisen uhkaava tai tuhoisa, sopeutumishäiriössä laukaisevan tapahtuman ei tarvitse olla poikkeuksellisen katastrofaalinen, vaan se voi olla myös esimerkiksi erokokemus.


Kuten kaikessa psykiatriassa, myös traumaperäisissä häiriöissä on mielenkiintoista pohtia, mikä oikeastaan on “häiriö” ja mikä “normaali” reaktio. Mitä käsitteillä ylipäänsä tarkoitetaan? Esimerkiksi akuutti stressireaktio ja sopeutumishäiriö voivat olla lyhytkestoisiakin ja kukapa ei reagoisi voimakkaasti vaikkapa läheisen äkilliseen kuolemaan tai erokokemukseen. Erilaisten luokitusten avulla kuitenkin tuen antaminen hankalissa tiloissa muodostuu helpommaksi ja vaikeita tilanteita kohtaava voi toisinaan saada kokemustaan paremmin jäsennetyksi. On silti hyvä muistaa, että voimakas reagointi – täytti se diagnostisia kriteereitä tai ei – ei ole millään tapaa väärin. Vastaavasti tuen etsintä stressaavassa tilanteessa – toteutti tuen läheinen tai mielenterveyden ammattilainen – voi usein oman jaksamisen kannalta olla hyvä idea.

Traumaperäisten häiriöiden hoito 

Kun traumaattisesta tapahtumasta on vasta vähän aikaa, keskeisimpänä hoitona toimii turvallinen ja rauhoittava keskustelutuki yhdistettynä trauman kohdanneen auttamiseen arjessa. Myös tilanteen seuranta on tärkeää. Jos oireet ovat vaikeampia, voi esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia, jossa traumoista kärsivää autetaan altistumaan ahdistaville tilanteille, tulla kyseeseen. Toisinaan oireisiin voidaan käyttää myös lääkitystä.


Pitkäkestoisemmassa traumaperäisessä stressihäiriössä taas keskeisin hoito on psykoterapia. Tässä erilaiset traumafokusoituneet psykoterapiasuuntaukset, kuten traumakeskeinen käyttäytymisterapia ovat tyypillisesti toimivimpia. Lisäksi EMDR, silmänliikkeisiin perustuva poisherkistäminen ja uudelleenprosessointi
, on ilmeisen tehokasta. Toisinaan voidaan hyödyntää myös lääkehoitoa, mahdollisesti psykoterapian ohessa.


Kompissa lyhytaikaista ja nopeasti saatavilla olevaa tukea voi etsiä esimerkiksi tuki- tai kriisikäynneiltä. Kompissa työskentelee myös psykoterapeutteja, joilla on vahvaa traumaosaamista. Lisäksi kaikilla pieneen (n = 27) kyselyyn vastanneilla olikin kokemusta ainakin elämänkriiseissä olleiden sekä joko onnettomuuksissa olleiden, vakavasti sairastuneiden, vammautuneiden tai väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhrina olleiden asiakkaiden kohtaamisesta.
Vaikeammissa tilanteissa, tai Kelan kuntoutuspsykoterapiaan hakeuduttaessa, on tarpeen konsultoida ensin psykiatria. Traumaattisen kriisin kokeneet voivat myös tutustua SELMA-oma-apuohjelmaan, joka on tarkoitettu itsenäisen käsittelyn tueksi.

Lähteet

Breslau, N., & Schultz, L. (2013). Neuroticism and post-traumatic stress disorder: a prospective investigation. Psychological medicine, 43(8), 1697–1702.

Hampson, S. E., Edmonds, G. W., Goldberg, L. R., Barckley, M., Klest, B., Dubanoski, J. P., & Hillier, T. A. (2016). Lifetime trauma, personality traits, and health: A pathway to midlife health status. Psychological Trauma: Theory, Research, Practice, and Policy, 8(4), 447.

Huttunen, M. (2018). Elämäntilanteeseen liittyvät reaktiiviset häiriöt. Lääkärikirja Duodecim. Haettu osoitteesta: 
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00367&p_haku=El%C3%A4m%C3%A4ntilanteeseen%20liittyv%C3%A4t%20reaktiiviset%20h%C3%A4iri%C3%B6t

Johnson, H., & Thompson, A. (2008). The development and maintenance of post-traumatic stress disorder (PTSD) in civilian adult survivors of war trauma and torture: A review. Clinical psychology review, 28(1), 36–47.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä (2014). Traumaperäinen stressihäiriö. Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014. Haettu osoitteesta: www.kaypahoito.fi

Muita blogipostauksia

Jatkamalla selailua sivustollamme hyväksyt evästeiden käytön tietosuojakäytäntömme mukaisesti.