Vuorovaikutusta etäältä

Vuorovaikutusta etäältä

Kurottaminen kohti toista, tarve olla yhteydessä ja yritys ymmärtää ja ilmaista oma kokemuksensa on kaiken inhimillisen vuorovaikutuksen ydin, ja osa myös psykoterapeuttisen yhteistyösuhteen perustaa.

Varhaisessa vuorovaikutuksessa vanhempi virittäytyy vauvan tunne- ja kokemusmaailmaan, soinnuttaen oman toimintansa ja tunnereaktionsa vauvan ilmaisemiin vihjeisiin. Vanhemman pyrkimyksenä on ilmaista vauvalle, että hän tavoittaa, mitä vauva kokee ja tarvitsee. Myös vauva suuntautuu jo kohdussa kohti toista ihmistä, aistien kantajansa liikkeitä, ääniä ympäriltään ja reagoiden niihin. Jo alle vuoden ikäisellä lapsella on kyky erottaa kasvoilta erilaisia ilmeitä ja käyttää niistä saatavaa tietoa avuksi käyttäytymisensä ja tunnetilansa säätelyssä. Ihmisinä käytämme jatkuvasti, myös tiedostamattamme, hyödyksi toisen ihmisen ilmeitä ja havaintoja hänen katseensa suunnasta tulkitessamme hänen tunne- ja kokemusmaailmaansa. Samoin toimimme tulkitessamme toisen asentoja, eleitä ja liikehdintää. Nämä yhdessä muodostavat sanattoman vuorovaikutuksen.

Psykoterapeutin taito rakentaa toimiva yhteistyösuhde ja korjata yhteistyösuhteen ongelmia on hoidon tuloksellisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää. Psykoterapiassa sanallisen viestinnän, kuten puheen sisällön, rytmin, äänenpainojen ja puheessa välittyvien tunteiden lisäksi tärkeää on kaikki, mikä välittyy ilman sanoja. Virittäytymällä asiakkaan sanattomasti välittyvään tunne- ja kokemusmaailmaan ja vastaamalla siihen asiakkaan tarpeiden kannalta oikealla tavalla psykoterapeutti luo läsnäolevan tilan, jossa asiakas voi kokea tulevansa ymmärretyksi ja vastaanotetuksi oman kokemuksensa kanssa.

Pandemiatilanteen tuomat rajoitteet ja suojautumisen tarve ovat muuttaneet mahdollisuuksiamme olla yhteydessä toisiimme. Tavoittaaksemme toisemme tunnetasolla, olemme aikaisempaa vähäisempien vihjeiden varassa joutuessamme viestimään maskin takaa tai etäyhteyden välityksellä. Inhimillinen tarpeemme tulla nähdyksi, ymmärretyksi ja kohdatuksi on kuitenkin edelleen olemassa.

Videovälitteiset etäyhteydet ovat tehneet mahdolliseksi psykoterapeuttisen hoitosuhteen jatkumisen myös pandemian aikana, mikä on ollut sekä asiakkaille että terapeuteille erittäin tärkeää. Monet ovat kokeneet, että etätyöskentely on toiminut yllättävän hyvin, ja myös videovälitteinen terapia on koettu auttavana ja tuloksellisena. Samanaikaisesti syvän psykologisen yhteyden rakentaminen on välillä voinut olla työlästä. Omassa työssäni psykoterapeuttina olen ponnistellut sen kanssa, miten etäyhteydessä luoda asiakkaalle kokemus hyväksyvästä katseesta. Ehkä kaikista vaikeinta minulle on, että katsoessani asiakastani ruudulla silmiin, kamera ei tavoita katsettani ja hän näkee katseeni kohdistuvan alaviistoon, ohi itsestään. Videoyhteydessä emme myöskään ole samassa tilassa, eikä mahdollisuutta tiedostamattomaan toisen asentojen peilaukseen siten ole. Samanaikaisesti voin kuitenkin videon kautta nähdä asiakkaani kasvot hyvin läheltä, ja kasvoilta ehkä tavoittaa jotain olennaista hänen kokemuksestaan. Oma tämänhetkinen kokemukseni onkin, että voimme suhtautua myötätuntoisesti etäisyydestä mahdollisesti viriäviin työläyden tunteisiin. Kurotamme nyt kohti toisiamme turvaetäisyyden päästä.

Kirjoittaja Anna Valjakka on Kompin johtava psykoterapeutti.

Muita blogipostauksia

Ystävän katse

Jokainen meistä tarvitsee kokemuksellisia tunnemuistoja rakastavasta katseesta. Rakastava katse voi olla uteliaan kiinnostunut, tyytyväinen, lempeä tai lämmin. Vaikka rakastavan katseen sisältämät tunnevivahteet vaihtelevat, yhteistä kokemukselle

LUE LISÄÄ

Ei huolta murhetta kenkään muista?

Jouluperinteessä elää myytti joulusta päivänä, jolloin murheille, ristiriidoille tai hankalille tunteille ei ole sijaa, vaan keskeistä on ihmisten välinen hyvä tahto, sopuisa yhdessäolo ja lahjojen

LUE LISÄÄ

Jatkamalla selailua sivustollamme hyväksyt evästeiden käytön tietosuojakäytäntömme mukaisesti.