Ahdistuneisuushäiriöt

Ajoittainen ahdistus kuuluu tavalliseen elämään, mutta ollessaan elämänlaatua tuntuvasti laskevaa, rajoittavaa tai toimintakykyä alentavaa, voi normaalin ahdistuksen sijaan kyseessä olla jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö. Erilaiset ahdistuneisuushäiriöt ovat kaikkein yleisimpiä mielenterveyden ongelmista ja onkin arvioitu, että jostain ahdistuneisuushäiriöstä kärsiikin elämänsä aikana jopa joka kolmas.

Erilaisia ahdistuneisuuhäiriöitä on useanlaisia ja niitä erotellaan muun muassa sen perusteella, mikä ahdistusta tai pelkoa aiheuttaa. Joillakin erityisesti julkiset paikat tuottavat voimakasta ahdistusta, kun taas toiset kokevat tuntuvaa pelkoa sosiaalisissa tilanteissa. Joillakin taas ahdistus ei ole tiukasti sidoksissa mihinkään helposti nimettävissä olevaan tekijään, vaan ahdistus on yleistyneempää. Ahdistuneisuushäiriö voi ilmetä myös intensiivisinä paniikkikohtauksina, jotka iskevät äkillisesti mutta loppuvat tyypillisesti nopeasti. Usein ahdistuneisuuteen liittyy myös sympaattisen hermoston aktivoitumisesta kumpuavia kehollisia oireita, kuten hengenahdistusta, sydämentykytystä, huimausta, punastumista ja hikoilua.

Vaikka ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisiä, voivat ne kuitenkin olla lamauttavia. Monesti ahdistunut ihminen välttelee ahdistavia tilanteita, mikä puolestaan pitkällä aikavälillä ruokkii ahdistuneisuutta ja voi rajoittaa suurestikin normaalia elämää, kun jo kotoa lähteminen, muiden kanssa puhuminen tai arjessa esiintyvät tilanteet pelottavat. Ahdistuneisuus voikin henkilökohtaisen kärsimyksen ja elämän rajoittumisen ohella altistaa myös muille mielenterveyden ongelmille, kuten masennukselle, sekä itsetuhoisuudelle. Esimerkiksi arviolta jopa joka kolmas paniikkihäiriöstä kärsivä on yrittänyt itsemurhaa, kun taas sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivien keskuudessa vastaava luku on 18 %:a. Ahdistuneisuushäiriöt voivat myös johtaa muun muassa työkyvyttömyyteen, ja esimerkiksi pakko-oireisessa häiriössä näin käykin arviolta joka kuudennelle. Monilla jonkin ahdistuneisuushäiriödiagnoosin saavilla toimintakyky pysyy kuitenkin kohtuullisen hyvänä.

Ahdistuneisuushäiriöitä voidaan kuitenkin onneksi hoitaa onnistuneesti – joskin tyypillistä on, että hoitoon ei hakeuduta, mikä altistaa tilan pitkittymiselle ja kroonistumiselle. Voit lukea lisää yleisimmistä ahdistuneisuushäiriöistä, eli sosiaalisten tilanteiden pelostapaniikkihäiriöstä, yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja pakko-oireisesta häiriöstä niitä käsitteleviltä sivuiltamme.