Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä mieliala vaihtelee, vajoten välillä masennukseen ja kohoten toisinaan maanisuuteen. Masennus- ja maniajaksojen välisinä aikoina kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava voi olla täysin oireeton, vaikkakaan lievemmistä masennusoireista kärsiminen ei ole tavatonta.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö jaotellaan kahteen tyyppiin maanisten oireiden voimakkuuden perusteella. Tyypin 1 kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyy masennustilojen lisäksi varsinaisia manioita tai sekamuotoisia tiloja, joissa maaniset tai hypomaaniset jaksot sekä masennusjaksot esiintyvät tiheästi vaihdellen. Tyypin 2 häiriössä puolestaan masennustilojen ohella esiintyy hypomaanisia jaksoja, eli ikään kuin manian lievempää muotoa.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeaminen riippuu monista tekijöistä, eikä kaikkia tekijöitä vielä tunneta. Ilmeisesti kuitenkin perinnöllisillä tekijöillä on huomattava rooli. Perintötekijät eivät kuitenkaan suoranaisesti määritä, kenelle kaksisuuntainen mielialahäiriö puhkeaa, vaan myös ympäristötekijöillä on merkitystä. Esimerkiksi voimakas stressi tai traumaattiset kokemukset sekä sosiaalisen tuen puute vaikuttavat nostavan riskiä kaksisuuntaisen mielialahäiriön synnylle. Myös elimelliset syyt, kuten erilaiset aivovauriot, päihteiden voimakas käyttö, vitamiinien puutostilat ja etenevät muistisairaudet voivat johtaa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.


Mitä mania ja hypomania ovat ja miten ne vaikuttavat?

Maanisiin jaksoihin liittyy tyypillisesti tavallisesta selkeästi poikkeavaa mielialan kohoamista, rauhattomuutta, toimeliaisuutta, puheliaisuutta, energisyyttä, ärtyisyyttä ja kokemusta unentarpeen vähäisyydestä. Toisinaan siihen liittyy myös kuvitelmia omien kykyjen suuruudesta, epäasiallista käyttäytymistä sekä selkeästi vastuutonta käytöstä, jonka riskejä maanisessa vaiheessa oleva ei kykene tunnistamaan.


Hypomanialla puolestaan viitataan manian lievempään muotoon. Siinäkin mieliala on kohonnut tavallisesta poikkeavalla tavalla tai muuttunut ärtyisäksi. Lisäksi tilaan liittyy puheliaisuutta, kokemusta unen tarpeen vähenemisestä, lisääntynyttä seurallisuutta ja tuhlailua sekä seksuaalisen halun lisääntymistä. Hypomaniassa todellisuudentaju ei kuitenkaan ole merkittävästi järkkynyt ja usein toimintakyky pysyy kohtuullisen hyvänä. Hypomanian erottaminen normaalista innostumisesta voi olla vaikeaa, ja hyvin harva hakeutuu hoitoon hypomanian johdosta.


Hypomania ja mania kuitenkin altistavat erilaisille riskeille ja ongelmille elämässä. Tällaisten jaksojen aikana henkilö voi esimerkiksi ottaa suuria ja turhia riskejä talousasioissaan, ihmissuhteissaan, urallaan tai liikenteessä tai käyttää harkitsemattomasti päihteitä. Seurauksina voivat olla esimerkiksi työn tai avioliiton päättyminen, talousvaikeudet tai onnettomuudet. Myös lääkehoito tai muu hoito voi katketa maanisen tai hypomaanisen jakson alettua, mikä luonnollisesti vaikeuttaa hoidon onnistumista.


Masennus 

Manian lisäksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kuuluu usein toistuvia masennusjaksoja. Masennusjaksot ovat paljolti samankaltaisia kuin tavallisemmassa “yksisuuntaisessa” masennuksessa, eli masennuksessa, johon ei liity maanisia piirteitä. Masennuksen tyypillisiä oireita ovat masentuneen mielialan ohella muun muassa kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen, epätyypillinen väsymys tai voimattomuus, itseluottamuksen puute, uneen liittyvät ongelmat, muutokset ruokahalussa, itsetuhoiset ajatukset tai itsetuhoinen käytös sekä itsensä syyttely. Voit lukea masennuksesta lisää täältä.

Joitakin eroja yksi- ja kaksisuuntaisen masennuksen väliltä kuitenkin löytyy: kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjakso alkaa keskimäärin yksisuuntaista masennusta varhaisemmassa iässä, siinä on keskimäärin useampia lyhytaikaisia masennusjaksoja ja siihen liittyy useammin päihteiden väärinkäyttöä, psykoottisia piirteitä ja psykomotorista hidastumista. Toisaalta näitä kaikkia oireita esiintyy myös yksisuuntaisessa masennuksessa, eikä niiden perusteella voi suoraan erottaa masennusta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä toisistaan. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosointi edellyttää aina lääkärin huolellista arviota.

Hoito

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön akuuttivaiheessa hoidolla tavoitellaan ensisijaisesti oireettomuutta tai vähäoireisuutta, siinä missä oireettomassa vaiheessa hoidolla tähdätään uusien masennus- ja maniajaksojen välttämiseen. Onnistuneella hoidolla voidaankin merkittävästi vähentää jaksojen uusiutumista, vähentää itsetuhoisuutta ja parantaa toimintakykyä. Häiriön haitat toimintakykyyn voivatkin olla sangen vähäisiä hoitotasapaino ollessa hyvä.

Keskeistä kaksisuuntaisen mielialan hoidossa on, että potilas tunnistaa hoidon tarpeen ja sitoutuu hoitoon. Toisaalta juuri häiriölle tyypilliset tekijät, kuten diagnoosiin liittyvä häpeä, oireiden tunnistamisen vaikeus ja maniavaiheiden suuruuskuvitelmat, todellisuudentajun järkkyminen ja kokemus unentarpeen vähäisyydestä voivat vaikeuttaa hoitoon sitoutumista ja sen onnistumista. Erityisesti hoitamattomana häiriöön liittyy hyvin merkittävä itsemurhariski, mikä entisestään korostaa hoidon tärkeyttä.

Hoito toteutetaan tyypillisesti lääkehoidon sekä lääkkeettömän hoidon yhdistelmällä. Lääkehoidossa käytetään erilaisia mielialaa tasaavia lääkkeitä sekä psykoosilääkkeitä. Akuuttivaiheessa lääkehoidolla pyritään auttamaan kaikkein vaikeimman jakson yli, kun taas ylläpitovaiheessa sillä pyritään ehkäisemään jaksojen uusiutumista. Psykososiaalisella hoidolla puolestaan voidaan antaa tietoa, tukea kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää ja parantaa hänen sitoutumistaan muuhun hoitoon sekä auttaa häntä tunnistamaan ennalta mielialamuutosten oireita. Psykososiaalinen hoito voi olla hyödyllistä myös hyvän vuorokausirytmin ylläpidossa ja stressin välttämisessä, sillä nämä voivat laukaista uusia akuuttijaksoja.