Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD)

Toisinaan reaktio järkyttävään tapahtumaan näkyy pitkäaikaisina oireina. Traumaperäiseksi stressihäiriöksi (post-traumatic stress disorder, PTSD) kutsutaan tilaa, jossa ihminen oireilee niin uhkaavan tai katastrofaalisen tapahtuman seurauksena, että melkein kuka tahansa kokisi vastaavasta tapahtumasta merkittävää ahdistusta. Traumaperäinen stressihäiriö poikkeaa kuitenkin normaalista kriisireaktiosta siinä, että stressihäiriössä oireet kestävät pidempään, ovat tavallisesta poikkeavia ja aiheuttavat haittaa muussa elämässä.

Oireet

Traumaattisen stressihäiriön oireet kestävät vähintään kuukauden ja alkavat tyypillisesti pian traumaattisen tapahtuman jälkeen. Oireisiin sisältyy joko takaumia tai jatkuvia muistikuvia traumaattisesta tapahtumasta, ahdistusta tai painajaisia. Näiden lisäksi traumaattisesta tilanteesta selvinneen voi olla vaikea muistaa tapahtuman yksityiskohtia tai hän voi oirehtia esimerkiksi unettomuudella, säpsähtelemällä, keskittymisvaikeuksilla tai olemalla ärtynyt. Traumaattiseen stressihäiriöön liittyy myös traumaattisesta tapahtumista muistuttavien asioiden välttämistä.

Toisinaan traumaperäisen stressihäiriön oireet sekoitetaan somaattisiin oireisiin, eikä ihminen aina saa tarvitsemaansa apua traumojensa käsittelyyn. Trauman kokeneen voi itsekin olla vaikea havaita traumaattisen tapahtuman ja esimerkiksi ahdistuneisuutensa tai unettomuutensa välistä yhteyttä.

Hoito

Traumaperäistä stressihäiriötä voidaan hoitaa lievissä tapauksissa perusterveydenhuollossa ja muuten pääsääntöisesti psykoterapialla. Erityisesti jos henkilö ei ole halukas sitoutumaan psykoterapiaan, voidaan myös lääkitystä hyödyntää. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti ja siten, että eri hoitomuodot tukevat toisiaan. Trauman kohdanneelle pyritään luomaan turvallinen tila, jossa häntä ei esimerkiksi pakoteta puhumaan traumatisoineesta tapahtumasta. Lisäksi traumaperäisen stressihäiriön hoidossa on usein syytä tarjota tukea myös fyysisille vammoille ja mahdollisille muille mielenterveyden ongelmille.

Psykoterapiassa keskeistä on yhteistyösuhde, joka on asiakkaalle turvallinen. Tyypillisesti erilaiset traumasuuntautuneet viitekehykset, kuten traumakeskeinen kognitiivinen käyttäytymisterapia, ovat stressihäiriön hoidossa tutkitusti tehokkaimpia. Myös EMDR-terapia – niin sanottu silmänliiketerapia – on osoittautunut tehokkaaksi hoitomenetelmäksi myös pitkittyneessä traumaperäisessä stressihäiriössä. EMDR-lisäkouluttautuneisuutta löytyykin monilta terapeuteilta, joiden muu psykoterapeuttinen viitekehys ei ole suoranaisesti traumasuuntautunut. Näiden menetelmien lisäksi myös esimerkiksi psykodynaamisen psykoterapian toimivuudesta on näyttöä. Toisaalta juuri terapiasuhteen toimivuus on traumankin hoidossa hyvin keskeistä, eikä monia terapiasuuntauksia traumojen hoidossa olla yksinkertaisesti vielä tutkittu.